*

VilleVirkkunen Huomioita kulttuurista ja politiikasta

Kuka on kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta – ei kukaan

  • Kuka on kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta – ei kukaan

Tämä asia tuli mieleeni näin Kirjamessujen aikaan. Minusta molemmista kannattaa olla kiinnostunut. Kirjat vievät tarinoiden maailmaan ja laittavat mielikuvituksen liikkeelle, eikä ole sitä valmiiksi pureksittua visuaalista höttöä, jota tunkee joka tuutista nykyään. Lukutaito on kaiken oppimisen perusta.

Suomessa on tuhansia heikosti lukevia nuoria. Heidän lukutaitonsa peruskoulun päättyessä on niin heikko, että se rajoittaa heidän jokapäiväistä elämää ja nostaa helposti tien pystyyn jatko-opiskeluihin.

Lukutaito on heikentynyt nimenomaan sellaisten nuorten parissa, jotka tulevat huono-osaisimmista perheistä. Ero tyttöjen ja poikien välillä on kasvanut. Tytöt ovat edelleen erinomaisia lukijoita. Pojissa sen sijaan on entistä enemmän niitä, joiden lukutaito on heikko.

Meidän on aika herätä tähän tosiasiaan, että Suomessa on lukutaito rapautumassa. Nyt on toiminnan aika. Tämä vaatii kodin, päiväkodin, koulun ja kirjaston yhteistyötä. Viedään yhdessä lapset kirjojen ja tarinoiden maailmaan. Pidetään huolta meidän kirjastoista, että kaikilla on mahdollisuus lukemiseen, perheen taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

Palataan vielä tuohon lukutaitoon ja miksi se on kaiken oppimisen perusta. Meidän perheessä on tästä oma kohtaisia kokemuksia. Pojallani oli oppimisvaikeuksia ja hän aloitti koulunsa erityisryhmässä. Ensimmäisellä luokalla, kun hän oppi lukemaan, niin se avasi väylän muuhunkin oppimiseen. Poikani on lukenut sen jälkeen paljon. Lukeminen selvästi vahvisti pojan itsetuntoa ja avasi oppimisen lukkoja. Pikkuhiljaa hän alkoi siirtyä yleisopetuksen pariin. Nyt hän on toista vuotta normaalilla luokalla. Tuskin tämä olisi tapahtunut poikani kohdalla näin nopeasti, ilman innostumista lukemisesta ja kirjoista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Hyvin tärkeä huomio, jota tuotu esille useastikin. Lukemisen aloittamiseen tarvitaan motivaatio. Itse innostuin pienenä ennen koulua lukemaan tietokirjallisuutta, historiaa, tutkimustietoa ja elämänkertoja. Romaanit eivät edelleenkään kiinnosta pätkääkään. Todellisuus on niin paljon mielenkiintoisempi kuin mielikuvitusmaailma koskaan. Mutta monella asia juuri päinvastoin. Tärkeintä on, että lukee ja ymmärtää lukemansa.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kulttuurievoluutiossa marssijärjestys on se että tarinankerronnallinen toisto loi myytit, sankari- ja jumaltarustot, ja niissä ilmenevä samaistava totuudellisuus oli kaiken totuudellisuuden ensimmäinen muoto. Runous oli tajunnallisen algoritmin kartta, ja retoriikka ja grammatiikka olivat logiikan alkuaskeleita.

Vielä Augustinus kertoo että Ambrosius mutristeli suutaan lukiessaan -- se oli siis vielä kielen symptomaattinen aste. Tänäkin päivänä pitäisi kaikkien lukemaan opettelevien edelleenkin muodostaa äänteet suullaan, ja ikään kuin kuunnella omaa ääntään, koska se on olennainen osa sitä kognitiivista prosessia jossa silmä lopulta korvaa korvan ja kirjoitettu kieli aukeaa katsomalla.

Eurooppalaisen uuden ajan ihminen lukee silmillään -- ja siinä on siis kyse nimenomaan visuaalisesta kognitiosta. Se on koko uuttaa aikaa määräävä psyykkinen tekijä, ja meiltä puuttuisi tajunnastamme aika mahdottoman paljon, ellei historiamme olisi virittänyt nimenomaan visuaalisia mekenismeja käyttöön.

Ne, jotka ovat huolissaan kirjallisen sivistyksen katoamisesta, ovat aiheesta huolissaan. Mutta tuo tausta ei siis ole ihan niin yksinkertainen -- että visuaaliset viehteet varastaisivat lukutaidon -- vaan kysymys on varsin erityisistä eurooppalaisen ajattelun emergensseista. -- En ole toistaiseksi törmännyt parempiin aihetta käsitelleisiin ajattelijoihin kuin Marshall McLuhan ja Neil Postman.

Itse löydän aika vähän luettavaa suomalaisilta kaunokirjallisuuden tekijöiltä. Meillä kirjallinen intelligentsija on luvalla sanoen aika lapsellista porukkaa. Menestystä tavoitellaan ja saadaan esiintymällä naistenlehdissä -- tytöthän rakastavat yksitasoisia elämänmakuisia tarinoita.

Itse olen päätynyt kirjoittamaan, koska niitä asioista joista olen kiinnostunut ei ole missään kirjoitettuna. Pakko kirjoittaa omat kirjansa itse.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Ääneen lukeminen on itselläni ollut tarpeen vain vieraiden kielten opiskelussa. Kuuteen kieleen tätä soveltanut ja hyvin toimii eli nopeuttaa valtavasti oppimista. Mutta en nyt Kalle Päätaloa ryhtyisi ääneen lukemaan ja runot jätän runosieluille, niitä en vaivaudu lukemaan lainkaan. Runous on pakonomaista tarvetta vääntää selvää asiaa runoksi. En ymmärrä tarvetta siihen. Mutta olenkin tosikko.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Hyviä pointteja. Aloin kuitenkin miettimään lukemisen merkitystä – onko siinä jotain erityistä? Alkujaan ihminen siis kertoi tarinoita suullisesti ja niitä toistettiin ja ne kiersivät ja kehittyivät sukupolvesta toiseen. Kirjoitus teki mahdolliseksi kuuntelemisen sijaan lukea ja lukea aina kun halusi, vaikka kaikki päivät, ilman sitä kertojaa. Kirjoitus teki kertomuksesta myös melko muuttumattoman.

Kirjoitus kehittyi kirjoiksi ja julkaisuiksi. Monet kirjat ovat pysyneet kulttuurin keskeisinä lähteinä vuosikymmenet, mutta julkaisut kuten sanomalehdet ovat kestäneet vain päivän.

Uusmedioiden aikakaudella ollaan siirrytty valtavaan määrää uusia, erilaisia kerrontatapoja. Sinällään tavat ovat fragmentoituneet, mutta esimerkiksi Youtuben kautta ollaan palattu sanallisessa tiedonvälityksessä tuhansia vuosia taaksepäin, takaisin sanalliseen kerrontaan. Onko se hyvä vai huono asia?

Toisaalta kerrontaan on tullut mielikuvituksen täydentäjäksi visuaalisuus, mikä ehkä on hyvä asia. Huono asia on ehkä se loputon tulva aiheita, jolloin on vaikea keskittyä mihinkään. Aiemmin yksi kirja oli kallis ja lukeminen iso asia, johon saattoi sitoutua. Nyt asioita kahlataan läpi kymmeniä päivässä, ilman erityistä sitoutumista. Ilman sitä ei lähdetä kehittämään mitään suurta eteenpäin.

Jokainen kirjoja lukenut tietää, että niissä on usein sellaista syvyyttä, jota ei audiovisuaalisilla medioilla voi oikein saavuttaa. Tämä on ehkä erikoista, että keinotekoinen tekstimedia voi herätellä ja johdatella mielikuvituksen sellaiselle tasolle, mihin moniulotteinen audiovisuaalinen media ei kykene. Audiovisuaalinen media usein antaa kokemuksen liian suoraan, kun taas kirja johdattelee lukijan löytämään sen.

Toisaalta puhe – ilman muuta audiovisuaalisuutta – on siinä ehkä vielä puhtaampi. Uusmediat omalla tavallaan mahdollistavat senkin ulottuvuuden korostamisen. Ylipäätään moninaisuus mahdollistaa kaikki mahdollisuudet, kunhan niitä vain käytetään.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""Kirjoitus teki kertomuksesta myös melko muuttumattoman.""

Retoriikan ja "silmillä kuullun" kirjoitetun kielen välillä on kognitiivinen laatuero, joka merkitsee paljon muutakin kuin vain tuon ihan tietynlaisen "muuttumattomuuden" mukaantuloa.

Puhutulla kielellä -- tai äänellä yleensä, kuten musiikilla -- on yhdessä ajanhetkessä toteutuva ominaisuus. Ymmärämme normaalisti puheen välittömästi sitä mukaa kun se saapuu korvaamme. Samoin musiikki "elää" meissä sen hetken jona se "tapahtuu". -- Mutta tämä yhteen ajanhetkeen sijoittuva kokemus ei merkitse mitään rakenteellista atomismia, merismiä, tms -- emme kuule yksittäisiä kirjaimia, emme edes sanoja, vaan kielen virran. Samoin emme kuule yksittäisiä säveliä, vaan koemme "musiikkia".

Kirjoitettu kieli on kokonaan erilaatuinen kognitiivinen elementti. Sen ominaislaatuja pohtiessamme meidän on eläydyttävä esimerkiksi sellaisiin historiallisiin aikoihin, jolloin lukutaito oli puutteellista ja elettiin eräänlaisessa puolimaailmassa retoriikan ja kirjasivistyksen välissä. Esimerkiksi kautta koko keskiajan parhaita ajattelijoita puhuttanut universaalien -- eli, jos lost in translation jätetään väliin, meikäläisen eurooppalaisen uuden ajan tajunnassa niin sanottujen yleiskäsitteiden -- ongelmat olivat olemuksellisesti nimenomaan kahden kognitiivisen laadun väliin sijoittuvia ongelmia.

Mutta nämä ovat sitten jo syvällisemmän pohdiskelun paikkoja. Koko 1900-luvun länsimainen filosofia keskittyi pitkälti inhimillisen kielen ongelmiin, ja Ludwig Wittgenstein taitaa olla vuosisadan kommentoiduin filosofi. Jopa niin, että irralliset aforismeiksi tulkitut lauseet elävät näennäissivistyneistön kielenkäytössä, ja onpa niitä kuultu meillä pönäkän poliitikon paatoksella eduskunnan puhujapöntöstäkin.

Kielen, ajattelun ja totuuden ongelmat ovat kuitenkin tavattoman vaikeita, eikä niihin syventyminen ole elämänmittaa pienempi tehtävä. Olen itse lueskellut Wittgensteinia jokseenkin päivittäin reilun viidenkymmen vuoden ajan, eikä mikään siinä ainakaan minulle ole koskaan ollut helppoa. Jokin aika sitten luin uudestaan muutamia McLuhanin teoksista, ja nyt ikääntyneenä niitä ymmärtää paremmin kuin taannoin niiden ilmestymisaikana. Hänen ajattelunsa on varsin provokatorista, mutta kaikkea muuta kuin pinnallisilla efekteillä leikkimistä.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Hyvin monet käytännön alat toimivat visuaalisuuden varassa: arkkitehdit ja IT-ala.
Kukahan on kirjoittanut kaikkien aikojen visuaalisimman yhteiskunta-kirjan? Pian minulta on valmistumassa synteesi koko yhteiskunnasta. Ilman kaavioita se ei onnistuisi.

Yhteiskunta on valtavan alikehittynyt visuaalisessa ilmaisussa. Koulussa sitä vähän opetetaan, mutta mediassa ei osata käyttää ensinkään.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""Kukahan on kirjoittanut kaikkien aikojen visuaalisimman yhteiskunta-kirjan? ""

Tähän on olemassa konkreettinen vastaus: Marshall McLuhan ja Quentin Fiore: "The Medium is the Massage".

https://i1.wp.com/www.designersandbooks.com/sites/default/files/McLuhan(1).jpg

Ajalta, jolloin Puheenvuoro-palstalla vielä keskusteltiin:

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ilahduin tänään suuresti, kun uusin Kanava-lehti kirjoitti pääkirjoituksessaan, ettei kirja-alan tilanne ole kuitenkaan niin huono kuin monet ovat ennustaneet. Kirjahyllyjä tarvitaan edelleen. Kirjakauppojen myynti kasvoi niitä edustavan liiton mukaan 8,1 prosenttia ja kaunokirjallisuuden osalta yli 13 prosenttia.

Maailmalla on myös jo merkkejä siitä, että sähköiset kirjat eivät korvaa painettuja niin kuin vielä jokin aikaa sitten kuviteltiin. Hyvä juttu, ainakin minun mielestäni. Painettujen kirjojen kauppa on taas kääntynyt nousuun, sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa.

Seppo: "Itse olen päätynyt kirjoittamaan, koska niitä asioista joista olen kiinnostunut ei ole missään kirjoitettuna. Pakko kirjoittaa omat kirjansa itse."

Itse en voi sanoa Sepon lailla, että kirjoitan kirjani itse, valitettavasti:) Mutta siinä olen samaa mieltä hänen kanssaan, että suomalaista kaunokirjallisuutta en jaksa enää itse lukea. Tuntuu siltä, että se on vain pelkkää ajantappamista ja siihen minulle itselleni ei enää riitä aikaa.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Pakko tunnustaa, että tämä netti on vähentänyt lukuharrastustani. Yhteen aikaan en edes osannut syödä ellei nenäni edessä ollut sanomalehti. Luenhan minä vielä, mutta enemmän kuitenkin sähköiseltä ruudulta.

Aina silloin tällöin isken kompuutterin kiinni koko päiväksi ja keskityn kirjoihin. Kirjapäivien jälkeen nukun aina paljon paremmin.

Täytyykin ottaa taas kirjaviikko, kunhan Stanger things-sarja on katsottu:o/

Käyttäjän Haikki kuva
Heikki Turunen

Onko lukemisesi toisaalta sitten vähentynyt, vai lasketaanko vain kaunokirjallisuus tässä "oikeaksi" lukemiseksi? Riippuu tietenkin internetin käytöstä, että käyttääkö aikansa matopeleihin ja "katso kuvat"-journalismiin vai lukeeko. Tietoa ja uutisia löytää internetistä luettavaksi enemmän kuin missään kirjastossa. Kaunokirjallisuutta on toki vähemmän, mutta tieto- ja uutistekstejä riittää.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

"Kaunokirjallisuutta on toki vähemmän, mutta tieto- ja uutistekstejä riittää."

Tuokin on hieman suhteellista, kaunokirjallisuutta kyllä löytyy vaikka "hyry mykket", esim. tuolta http://www.gutenberg.org . Niissä vain on rajoituksena se tekijänoikeus-kysymys, eli kirjat ovat iällisiä, eli oliko se 70 vuotta se raja joka pitää olla kulunut tekijän kuolemasta ennen kuin tuotos on "vapaata riistaa".

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Tilanne on mielestäni eräällä tapaa jopa paradoksaalinen, eli nykyään olisi saatavissa sähköisessä muodossa huomattavasti enemmän kirjoja mitä niitä oli tarjolla paperisina silloin aikoinaan kun itse aloin kiinnostua lukemisesta. Sähköinen kirja vastaa "ihan oikeaa" kirjaa kun sitä lukee lukulaitteella eli sähköisellä musteella toteutulla kirjalla eli lyhyemmin e-ink kirja. Tämä e-ink on siitä harmittava eräiden mielestä, että sillä ei onnistu netin selaaminen kovinkaan jouhevasti, ja kuvatkin ovat pelkästään harmaasävyissä ja nekin suhteellisen heikkotasoisia. Mutta se lukeminen on kuin paperista kirjaa lukisi, tosin sillä erolla, että siihen yhteen laitteeseen mahtuu kirjoja enemmän kuin pieneen kirjahyllyyn.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

E-ink-lukulaitteet ovat ehkä vähän luksusta, olen toistaiseksi lukenut vain Android-tabletilla ja puhelimella. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan löydy Kindle storesta, ei varsinkaan oikein mitään suomalaisia. No, ehkä suomalaisilla kustantajilla on omat alustansa, mutta en tiedä niistä mitään.

Sähköisessä lukulaitteessa on muutama ongelma. Ensinnäkin minusta on kivempi kynällä kirjoittaa muistiinpanoja marginaaliin, jossa ne sitten jäävät elämään osaksi kirjaa. E-kirjassakin voi toki kirjoittaa ja ne näkyvät sitten kaikilla lukulaitteilla, mutta ei ole "ihan sama".

Se, mikä eniten harmittaa on, että e-kirjat ovat yhtä pysyviä kuin lukulaitteen toimittaja. Ne eivät säily vuosisadasta toiseen, eivätkä välttämättä vuosikymmenestäkään. Jos Internet menee rikki, kaikki e-kirjat saattavat hävitä. Nytkin ne häviävät laitteelta yleensä aina, kun lukuohjelmistoon tulee päivitys. Kaikki sisältö on myös sidoksissa omaan käyttäjätiliin. Näistä syistä johtuen olen usein ostanut e-kirjan lisäksi saman kirjan paperisena, ainakaan jos eivät maksa paljoa.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Ei se lukulaite tosiaankaan ole ongelmaton, omani on kaheksan tuumainen androidilla varustettu, ja toisinaan saa uudelleen käynnistää. Ne e-kirjat muuten voi helposti tallentaa omalle kiintolevylle ja tehdä niistä varmuuskopioita haluamansa määrän. Yksi sähköisten kirjojen arkistointiohjelma on esim. https://calibre-ebook.com/ , ja ohjelmalla voi siirtää kirjat myös lukulaitteelle. Anteeksi mainonta.

Tuossa yksi e-kirjojen kirjasto, https://www.ellibslibrary.com/collection , jotta voisi lainata pitää syöttää kirjastokortin tiedot. Lisäksi tarvitaan adoben tunnukset ja Adobe Digital Editions ohjlma jolla voi avata sen kirjan ja jonka voi sitten lisätä tuon Calibren kirjastoon ja jonka voi sitten siirtää lukulaitteeseen ja jota voi sitten lukea. Eli kaiken kaikkiaan pirun monimutkaista mutta kannattavaa.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Enpä juuri lue fiktiota enää muuten kuin lukulaitteella. Kaikki kirjat aina mukana ja ostaminen helppoa ja nopeaa. Muunnan kommentissa 23 mainitulla calibre-ohjelmalla tiedostomuodon Kindle-laitteelle sopivaksi. E-kirjat ovat jopa lisänneet lukemistani.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

En ole lukenut yhtään kirjaa, enkä lue. Minä en ymmärrä sitä, että joku toinen sepittä puuta heinää mielikuvitusjuttuja, ja sitten toiset niitä ihmeissään lukevat.
Seuraan aikaani aktiivisesti, tavaraa tulee joka tuutista. Väitän, että mielikuvitukseni on hyvällä tasolla, vaikka en ole toisten supustuksia lukenutkaan. Sama koskee myös yleissivistystä.

Käyttäjän AriKuivanen kuva
Ari Kuivanen

Raimon kommentteja olen välillä ihmetellyt mutta tämän paljastuksen jälkeen ne ovat ihan loogisia.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Kiitos piikistä, ruusutkin olisivat kelvanneet. Yleistiedossa voin haastaa herra Kuivasenkin.
Kyllä täällä saa ihmetellä yhden jos toisenkin kommentteja. Jos kommenttini eivät ole samaa mieltä kuin sinun mielipiteesi, niin ihmettele pois vain. Minähän voin yhtälailla sanoa sinun kommenteistasi samaa, vai oletko sinä kaikkitietävä jolle toisten mielipiteillä ei ole mitään arvoa.
Voin kertoa, että minulla on muita aktiviteettejä monella eri osa-alueilla aivan tarpeeksi. Sattuvat vielä olemaan mielekkäämpiä, kuin jonkun mielikuvituksen tuottamien satujen lukeminen.
Mutta rauhallisia lukuhetkiä herra Kuivanen. Kovin on köyhää ollut tuotantosi näillä sivustoilla.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Et varmana katsele televisiotakaan, siis niitä mielikuvituksen luomia sarjoja, etkä kuuntele musiikkia, mielikuvia säveltäjäkin on paperille pannut. Ja kirjoista löytyy kyllä ihan kiinnostavaa luettavaa niiden romaanejen ulkopuoleltakin.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki Vastaus kommenttiin #12

Toki ymmärrän jos "satukirjojen" lukeminen ei tunnu mielekkäältä, itsekin luen mieluummin kirjoja jotka kertovat todellisesta elämästä, ja se on monta kertaa jännittävämpää kuin paraskaan dekkari. Omalla kohdallani olen huomannut, että kiinnostus muihinkin asioihin lisääntyi sen jälkeen kun aloin jälleen harrastaa lukemista enenevässä määrin, meni jokunen vuosi välillä ettei viitsinyt kirjaa avata.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen Vastaus kommenttiin #13

Enhän minä inhoa lukemista. Jota se kiinnostaa, niin ok eihän siinä mitään. Minun lankomies taitaa lukea suurinpiirtein kirjan päivässä.
Kiinnostuksen kohteistani suurin on uusien keksintöjen ideointi ja suunnittelu. Siinä puuhassa tarvii mielikuvitusta. Ei jouda ajatukset aapisten sivuille.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki Vastaus kommenttiin #14

"Kiinnostuksen kohteistani suurin on uusien keksintöjen ideointi ja suunnittelu. Siinä puuhassa tarvii mielikuvitusta. Ei jouda ajatukset aapisten sivuille."

Tuo toimii varmaan Sinulla parhaiten mutta voihan se joillakin toimia niinkin, että henkilö lukee vaikka "Tarua Sormusten Herrasta", ja saa jostain lukemastaan mahtavan idean johonkin tekemiseensä.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen Vastaus kommenttiin #15

Pitää varmaan paikkansa tuokin mitä tuossa kirjoitit. Itse tarkkailen ympäristöä, ja saan sieltä kaikenlaisia virikkeitä. Näinä päivinä valmistuu proto, jota olen värkkäillyt lähes kaksi vuotta. On onnistumisen riemua näin eläkeläisellä.

Ilman virikkeitä ei synny mitään uutta.

Toimituksen poiminnat